22.9.2012

Salpauksen opintojen aloitus

Nyt syksyn tullen päädyin Salpaukseen opintoihin, joiden tarkoitus on valmistaa minusta kultaseppäartesaani. Olin jo aiemmin ehtinyt tutustua koulun opintoihin tovin verran, joten hommat olivat kohtalaisen tuttuja entuudestaan. Kerronpa hieman siitä, millainen tuo aloitus oli kokonaisuudessaan...

Ensimmäinen viikko kului lähinnä tilojen esittelyllä ja koulutuksen osa-alueiden läpikäymisessä. Nämäkin asiat jo kohtalaisen hyvin tietäneenä päätin silti vetristää muistiani ja kuljin alkaneiden ykkösluokkalaisten mukana. Työt alkoivat hitaasti, koska koulu oli käynyt suuren remontin läpi ja työpöydät olivat vielä keskeneräisiä, emmekä saaneet harjoitustöitä heti alkamaan. Kaiken kaikkiaan leppoisa ja rauhallinen aloitus, mikä sopi mielestäni tähän syksyyn mainiosti.

Uusissa ykkösissä oli jos jonkinlaista persoona, joilla oli kokemuksia erilaisista opinnoista ja töistä varsin laajasti. Osa ei ollut juurikaan tehnyt mitään kultasepäntyöhön liittyvää, mutta mitäpä tuo haittaa kun innostus on kohdallaan.

Näiden ykkösten kanssa sosialisoiminen alkoi omalta kohdaltani varsin perinteisesti: En hypännyt heti mukaan remmiin, vaan vietin aikani lähinnä omissa oloissani seuraillen minkälaisia ihmisiä kouluun oli tullut. Tämä helpottaa omaa sopeutumistani aina uusiin ihmisiin, koska saan heistä hieman paremmin kuvaa kunhan ensin näen minkälaisia tekijöitä/persoonia itse kukin on. Sen jälkeen niistä kerätyistä palasista pystyykin muodostamaan jo jotain kuvaa siitä, millainen ihminen on kyseessä, kun juttelee tovin tämän kanssa aiheesta kuin aiheesta.

Jos jotain täytyy uusista ykkösistä sanoa, on heillä ainakin selkeä päämäärätietoisuus ja osa on jo tehnyt mukavan vaikutuksen sitkeydellään ja erinomaisella asenteellaan alaa kohtaan. Kaikki tekevät virheitä, mutta kaikki eivät ymmärrä että opiskelun päämääränä on juuri tehdä mahdollisimman paljon eri ratkaisuja ja niitä virheitäkin, jotta sitten myöhemmin on vankka luottamus siihen, mitä osaa ja miten ongelmat tulee ratkaista, kun on ensin tarpeeksi hakannut päätään seinään kunnes on onnistunut. Se on kuitenkin hieno tunne saavuttaa hyvä tulos asiassa joka on ensin tuntunut vaikealta.

Tällaiset asenteet auttavat opiskelijaa aina eteenpäin eikä ikinä pidä lannistua jos jokin juotos tai sahaus tms menee pieleen ensimmäisellä tai toisella kerralla. Lopussa se kiitos seisoo, kuten sanonta menee.


Entäs sitten itse ensimmäiset työt opinnoissa?

Kun lopulta saimme tarvittavat välineet päästä itse asiaan, oli homman nimi helpoissa juottamis- ja sahausharjoituksissa. Luonnollisesti, sillä nuo kaksi asiaa ovat tärkeä osa kultasepäntöitä.

Itse ohitin suurimman osan noista, sillä olin jo ehtinyt harjoittelemaan niitä aiemmin. Tein vain jokusen harjoituksen ihan sen vuoksi, että palauttaisin mieleeni mahdollisesti unohtuneita seikkoja siitä, mitä pitää ottaa huomioon metallin muokkaamisessa. Sitten pääsimme tekemään ensimmäistä hopeatyötä...

Muut ykköset tekivät paperiveitsen ja minun tehtäväkseni jäi tehdä kirjanmerkki, sillä olin paperiveitsen aikanaan jo saanut valmiiksi. Kirjanmerkki ei työstämistekniikoiltaan eronnut juurikaan veitsestä, joskin materiaalipaksuudet olivat ohuempia ja siksi piti hivenen enemmän varovaisuutta olla mukana. Hopea kun on niin pehmeää, että mitä pienempiin vahvuuksiin mennään, sen haavoittuvammaksi se muuttuu.

Ja tämän huomasin myös itse kiillotusvaiheessa.

Kirjanmerkkini tarttui rättilaikkaan ja ampui ohjuksena päin metallista seinää vääntyen aivan mutkalle. Mikäli olisin tohkeissani huomannut ottaa kuvaa siitä miten pahasti teräosa meni kieroon, olisi se toiminut sopivasti varoittavana muistona jatkotöille. Kannattaa tosiaan miettiä miten siitä kappaleesta pitää kiinni ja mitkä asiat pitää huomioida nopeasti pyörivien laikkojen hellässä hyväilyssä...

Takaiskun luoman harmistuksen jälkeen aloin pohtia, miten saisin jo todella ohueksi hiotun kappaleen suoraksi siten ettei siitä tarvitsisi enää lähteä viilaamaan materiaalia enempää pois. Päädyin takomaan sitä varovasti teipillä päällystetyn tasoraudan päällä. Myös vasaraan olin laittanut teippiä pehmustamaan, jotten vahingossa löisi syviä lommoja kärjen reunuksella.

Suoristus onnistui lopulta hyvin ja viimeisteltäväksi jäi ainoastaan pieniä epämääräisyyksiä, jotka sain filssattua kappaleesta pois. Tämän jälkeen lähdin uudelleen kiillottamaan pitäen kappaleen näpeissäni entistä tarkemmin.

Lopputuloksessa näkyy tarkkaan katsottaessa vielä osittain kieroutumisen merkkejä, mutta suurimmaksi osaksi merkin "terä" peilaa tasaisesti.

Pieni summaus työvaiheista:

- Aloitin leikkaamalla oikeanlaisen palan hopealevystä (pitoisuudeltaan 925) ja kävin valssaamassa (eli litistämässä) levyn oikeaan mittaan, niin kädensijan, kuin "teränkin" kohdalta.
- Seuraavaksi piirsin valssattuun kappaleeseen kirjanmerkin ulkoreunat ja sahailin sen irti. Kokonaispituutta merkille tuli 120mm. Leveyttä 20mm.
- Viilasin vielä kappaletta oikeaan paksuuteen, koska olin jättänyt tarkoituksella valssin jälkeen työstövaraa. Taonta tuli myös kyseeseen, sillä valssilla oli taipumusta tehdä levystä aaltoilevaa, joten nakuttelin suurimmat aallot suoraksi ensin, jotta viilaukseen ei menisi tuhottomasti aikaa. Viilalla myös määrittelin terän leveyden tarkasti, koska jätin myös sahan jälkeen työstövaran, jotta sain reunat mahdollisimman suoriksi.
- Mersumerkin tähti oli tämän jälkeen työn alla. Piirrotin ja sahasin kädensijan paksuisesta levystä tähden, johon viilasin viisteet.
- Tähden juotin kädensijan ympyrään sisälle, minkä jälkeen annoin vielä hienosäätöä viilalla, jotta kaikki istuisi yhteen sopivasti.
- Lopulta aloin filssillä antamaan kappaleelle pintaa jonka voisin kiillottaa. Samalla sahasin teräosaan uran, josta muodostui merkin kieli.
- Suunnistin kiillotushuoneeseen, jossa sattuikin tuo mainitsemani onnettomuus rättilaikan kanssa...
- Takaisin taontaluokkaan suoristamaan ja uudelleen filssaamaan, minkä jälkeen kappale sai lopullisen kiillon pintaansa.
- Kädensijan mattasin lasikuulapuhaltimella.

Kokonaiskuva kirjanmerkistä. Pientä appelsiiniefektiä teräosassa on näkyvissä, mutta näitä en enää raaskinut lähteä hiomaan pois, koska ainevahvuus alkoi olla jo sen verran ohutta ettei se olis enää palvellut tarkoitustaan.















Tuo mersunmerkki-idea tuli puhtaasti siitä, että tämä ko. esine meni isälleni syntymäpäivälahjaksi ja hän on vannoutunut mersumies. Kyseessä on puhtaasti yksityiskäyttöön tarkoitettu kirjanmerkki, eli minkäänlaista kaupallista hyötyä en tästä hanki.
Vielä peilauskuva viistosta. Teräosuudella on paksuutta noin 0,5mm joten se sujahtaa kirjansivuun kiinni vaivattomasti. Materiaalin paksuus tosin tarkoittaa sitä, että merkkiä täytyy käsitellä kohtalaisen varovaisesti ettei se lähde taipumaan.

Tällaisissa merkeissä siis syksyiset opinnot alkoivat.

Lisämateriaalia on eittämättä luvassa, koska opintoihimme kuuluu blogin kirjoitus ja pyrin jatkossa ottamaan kuvia myös työvaiheista, enkä vain valmiista tuotteesta.


4 kommenttia:

  1. Tosi kivaa luettavaa!Tulen takuusti lukemaan blogiasi jatkossakin./Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo koulun lukujärjestys joskus vaan saattaa hieman estää aktiivista blogintäyttöä, kun toisinaan voi olla pitempiäkin jaksoja teoriaa eikä ehdi pajalle töitä tekemään niin paljoa. Mutta sitä mukaa kun valmistuu, päivitän sivua.

      Poista
  2. Go Janne!! Hyvää työtä, ja intoa opiskeluun! -Tommi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä tässä on uusi into löytynyt aika hyvin. Tuntuvat jo viikonloputkin vähän laiskottelulta kun ei pääse työstämään, mutta pitää silti vähän vapaatakin olla :)

      Poista